Hei kaikki kajakkihipit – tälle palstalle tulee kyllä melontakokemuksiakin, kunhan vaan saan asioita järjestymään niin pitkälle, että saan kajakin ja löydän hanskat. Sitä odotellessa on kuitenkin kulttuurin aika... Kävin nimittäin melkoisen tasokkaassa konsertissa, jolle hieman taustaa seuraavassa:
Koulun nimi: The University of Auckland, School of Music. Koulutusohjelman nimi: Bachelor of Music, Popular Music major. Koulutusohjelma keskittyy nimenomaan singer/songwriter –kykyjen valmentamiseen. Kolmivuotisen koulutuksen päätteeksi järjestetään kilpailu, jonka finaali on melko suuri konserttitapahtuma Aucklandissa. Itse keksin mennä paikalle televisiomainoksen perusteella, mikä osaltaan kertoo konsertin ja siihen liittyvän julkisuuden mittavuudesta.
Finaalikonsertissa kaikki kuusi finalistia esittivät kolme itse kirjoittamaansa kappaletta: yhden kappaleen singer/songwriter –tyyliin itse itseään säestäen, ja kaksi kappaletta bändin kanssa. Muusikoiden taso oli huomattavan korkea, joidenkin esitysten osalta jopa huikaiseva – koko konserttia seurasin varsin vaikuttuneessa mielentilassa. Myös Jyväskylässä olen ollut seuraamassa mahtavan hienoja tutkintokonsertteja – vähintään yhtä taitavaa väkeä löytyy siis Keski-Suomestakin – mutta koko konseptista voisi monelta osin ottaa mallia muuallakin: Tässä konsertissa ei kuultu yhtään loppuun kulunutta cover-biisiä, vaan muusikoiden oma luovuus nousi pääosaan. Lisäksi tapahtumaa oli tekemässä suuri joukko opiskelijoita, millä saatiin aikaiseksi iso ja näyttävä tapahtuma sponsoreineen.
Jos muuten satut joskus etsimään Aucklandista katua nimeltä Alfred Street, kannattaa huomioida, että niitä on kaupungissa kaksi. Etsiessäni lippukioskia em. konserttiin, valitsin ensin sen väärän Alfred Streetin. Päädyin epämääräisen näköiselle teollisuusalueelle, jossa oli lähinnä autonromuttamoja. En kuitenkaan vielä aavistanut totuutta, vaan ajattelin varmuuden vuoksi kiertää samaa korttelia toista katua pitkin. Päädyin yksisuuntaiselle kadulle, jonka päässä oli hautausmaa. Takaisinpäin ei oikein voinut kääntyä, ja hautausmaan portti oli auki, joten ajelin sitten pitkin hautausmaan käytäviä. Ehkä se on täällä tapana. Onneksi ei ollut pimeää.
2 kommenttia:
Oho oho. Kiva että pääsit katsomaan ja kuuntelemaan. Työpaikkani naapurissa sen sijaan esiintyy piakkoin Kuitunen, Kaartamo ja Koistinen (vaimitkäneoli) ja sehän olis sellaista settiä mitä sun kanssa menis katsomaan. Ehkä joku toinen kerta :)
Jätithän muuten kopion sun kuuluisasta melontalaulujen tulkinnasta paikanpäälle? Jos kyllä, niin ei muuta kuin odottelemaan mainetta ja mammona... :)
Lähetä kommentti